Porukkaan kuuluminen vaatii itsetuntemusta ja uskallusta

Tunnetko arvostelevat ja tuomitsevat katseet niskassasi? Jokainen naurahdus epäilyttää, mietityttää kenelleköhän ne on kohdistettu… Uskaltaako tuonne mennä mukaan?

Jos ikinä on tuntunut siltä, ettei kuulu porukkaan, veikkaan että nämä ajatukset ovat tuttuja.

Antti Tuiskun kappaleessa Kahvia ja pullaa sanoitetaan ulkopuolisuuden tunnetta näin:

”Tuntuu että kaikil muil on paikka, niillon oma meidänjengiseura”

Yksinäisyys ja joukkoon kuulumattomuus ovat kipeitä kokemuksia, jotka ovat usein juurtuneet syvälle.

Useihin niihin liittyy paljon kerroksia ja menneisyyden taakkoja, joita ei karisteta vaan ’reipastumalla’ tai ’lakkaamalla hermoilemasta’.

”Eikä niiden tarvi aprikoida tekikö ne virheen taas”

Ehkä joku on nauranut ja pilkannut, tai muuten antanut ymmärtää, että et ole tervetullut. Varsinkin, kun näitä kokemuksia kertyy jo lapsena, oppii itseään helposti häpeämään ja etsimään vaihtoehtoisia tapoja olla.

Sellaisia, jotka kelpaavat muille. Ettei tarvitsisi miettiä, tekikö jotain väärin.

Jos kovasti muuttaa omaa olemistaan kuuluakseen porukkaan, voi kuitenkin käydä niin, että kadottaa itsensä. Kaikista yrityksistä huolimatta ei silti tunne yhteenkuuluvutta, ja läsnä sosiaalisissa tilanteissa on jatkuva epävarmuus.

”Mun oma jengi katsoo mua hymyillen”

Oman jengin ja porukan tunnistaa useimmiten siitä, että saa olla vapaasti oma itsensä ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta.

Usein nuo pelot kuitenkin juontavat juurensa niin kaukaa, että uskaltaakseen olla oma itsensä porukassa täytyisi ensin uskaltaa kohdata itse itsensä.

Lääkettä vääränlaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemukseen ovat turvalliset kohtaamiset ja ymmärrys, itsetuntemus sekä uskallus.

Näitä kaikkia löytyy myös musiikkiterapiasta.

”Missä mäkin saan Madonnaa sunnuntaisin laulaa”

Musiikki yhdistää. Se tuo vuorovaikutukseen yhteistä rytmiä, kuulluksi tulemista ja keveyttä. Ei kaikkien tarvitse laulaa Madonnaa, mutta voin luvata, että vastaanotollani jokaiselle löytyy oma tapansa ilmaista itseään musiikilla.

Asiakkaani kertovat kokemuksistaan musiikkiterapiassa esimerkiksi näin:

Yhdessä kuunteleminen, soittaminen ja laulaminen ovat lieventäneet kokemusta, että on yksin ongelmiensa kanssa. Esille tuleminen musiikin kautta on myös helpottanut avautumista puhumisen kautta.

Tähän ei tarvita musikaalisuutta, ainoastaan vähän uteliaisuutta ja ripaus kokeilunhalua.

Tervetuloa tutustumaan musiikkiterapiaan!

Musiikkiterapeuttina autan masentuneita, ahdistuneita ja uupuneita, kun elämä tuntuu pelkältä selviytymiseltä eivätkä sanat riitä. Tunnistatko itsesi?

Kuva: Helena Lopes / Unsplash