Joka aamu sä odotat jostain merkkiä sulle saapuvaa
Sä et näe enää valoa missään, katselet metsää kaatuvaa
PMMP:n ja Kuumaan Haloo kertoo pimeästä ja kivusta. Mikä on se merkki, joka tarvitaan, kun ei näe enää valoa missään?
Tämä biisi on viime aikoina soinut paljon päässä, sillä olen asiakastyössäni sitä soittanut ja laulanut. Synkissä tunnelmissa liikkuvien lyriikoiden vastapainona kappale on nopeatempoinen ja jopa hilpeä.
Riippuu kuulijasta, miten sen kokee. Ehkä jännite musiikin päällimmäisen fiiliksen ja lyriikoiden välillä onkin juuri se, joka auttaa lähestymään kaikkea sitä vaikeaa?
Kun pimeä painaa ja hajottaa, sanoa saa että pelottaa
Pimeydessä kulkevalle on tärkeää, että pimeyttä ei sulje pois. Että joku kuulee ja ottaa vastaan sen, että pelottaa ja hajottaa.
Se voi olla joku läheinen, mutta usein suojelemme kaikkein läheisimpiä kaikkein vaikeimmilta asioilta. Jos he eivät kestäkään sitä kaikkea, mitä sisältä löytyy? Jos tuleekin hylätyksi, kun kipeimmin apua tarvitsee?
Nämä pelot eivät aina ole tosia, mutta ei myöskään ole läheisten tehtävä kantaa toista yli omien voimiensa.
Ja sä et oo yksin, mä oon sun kaa
Nämä lyriikat tulkitsen terapeutin roolista. Jos kellekään muulle ei saa sanottua miten paljon hajottaa, terapeutille voi.
Jos itse kaipaat valoa pimeyteen ja odotat merkkiä, voisiko se olla tämä?
Haluankin lyriikoita lainaten sanoa: Täällä mä oon, näytän valoo.
Maksuttoman tutustumistapaamisen voit varata kalenterista tai meilitse anni@savelkulku.fi – myös jos kalenterista ei löydy sopivaa aikaa tai jos haluat tavata mieluummin etänä.
Musiikkiterapeuttina autan masentuneita, ahdistuneita ja uupuneita, kun elämä tuntuu pelkältä selviytymiseltä eivätkä sanat riitä. Tunnistatko itsesi?
