Rintaa puristaa, hengittäminen on vaikeaa. Mielessä vellovat ahdistuneet ajatukset. Mikään mielikuva- tai hengitysharjoitus ei auta, keho tuntuu lamaantuneelta eikä ulospääsyä tunnu olevan.
Esimerkiksi tällaiselta ahdistus voi tuntua. Tuntemukset ovat hyvin kehollisia ja kokonaisvaltaisia, mutta usein ensimmäinen reaktio on sulkea keholliset tuntemukset pois ja keskittyä suorittamaan sitä, mitä milloinkin on meneillään.
Kuuntele kehoa
Keho ei kuitenkaan unohda. Usein se jatkaa hätähuutoaan, kunnes sitä ei voi enää ohittaa. Yleistyneen ahdistuksen kyseessä ollessa akuuttia hätää ei edes ole, mutta kun keho on toista mieltä, sitä täytyy kuunnella.
Jospa ahdistussignaalien ohittamiseen sijaan pysähtyisitkin kuuntelemaan kehoa: Nouse seisomaan, hae jalkapohjilla tuntumaa lattiaan. Suorista selkää, venyttele vähän. Kuulostele, mikä kohta kehossa kiristää, avaa rintakehää ja hartioita. Pyörittele käsiä. Heijaa vartaloa edestakaisin, tunnustele mikä tuntuu hyvältä.
Kerro itsellesi: Minä olen tässä.
Kehollisuus tarjoaa uusia työkaluja
Ahdistuksesta eroon pääsemiseksi ei riitä ajatuksista avautuminen. Tarvitaan kehollisuutta ja toiminnallisuutta.
Musiikkiterapia tarjoaa tähän monenlaisia keinoja. Soittaminen on luonnostaan kehollista, ja auttaa keskeyttämään ahdistuneet ajatukset ja rikkomaan lamaantuneen olotilan.
Kun keho aktivoituu, on helpompi yhdistää tunteet ja mielessä liikkuvat asiat kehotuntemuksiin. Konkreettisten tuntemusten kanssa on puolestaan helpompi työskennellä.
Käytän vastaanotollani soittamisen lisäksi myös paljon muita kehollisia menetelmiä, jotka auttavat suuntaamaan huomion oman mielen ulkopuolelle ja ulos ahdistuksesta. Keho tarvitsee kuulluksi tulemista, ja sen kanssa yhteistyössä on helpompi löytää ratkaisuja tilanteissa, jotka muuten tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Musiikkiterapeuttina autan masentuneita, ahdistuneita ja uupuneita, kun elämä tuntuu pelkältä selviytymiseltä eivätkä sanat riitä. Tunnistatko itsesi?
Kuva: RDNE Stock project | Pexels