Ajatusmylly käynnistyy heti aamusta. Kaikki ongelmat, kaikki toivottomuus ja tuska. Kaikki se hankala, mitä ajatellen kävi illalla nukkumaan.
Ja siihen päälle uutiset, some ja muu hälinä. Ei ihme, jos ahdistaa.
Parantaako terapia?
Mitä oikeastaan tarkoitetaan mielenterveysongelmista parantumisella?
Terveydenhuollossa potilaille asetetaan diagnoosit ja tarjotaan niihin sopivia hoitoja, kuten terapiaa. Sanalla potilas on kuitenkin tietynlainen kaiku.
Jos ihmistä kohdellaan potilaana, millaisin silmin hänet nähdään? Nähdäänkö ihminen vai diagnoosi?
Monesti jos on pitkään kärsinyt mielenterveysongelmista, ja etenkin jos tie terapiaan tai avun piiriin ylipäätään on ollut pitkä, sitä on alkanut itsekin sisäistää potilaan roolin. Sen, että on jotenkin rikkinäinen tai viallinen.
Onko terapiaan tulijalla silloin toivoa?
Lamaannus maailmantilanteen vuoksi on ymmärrettävää mutta ei välttämätöntä
Näinä aikoina uutisten seuraaminen ei ole helppoa. Päivittäin saamme kuulla asioita, jotka järkyttävät ja ahdistavat. Jos olo on jo valmiiksikin vaikea, ei ihme jos tekee mieli käpertyä peiton alle piiloon näiltä asioilta.
Nuorten mielenterveys ja musiikkiterapia
”En ole uskaltanut kertoa näistä ajatuksista vanhemmille”
”Äiti luulee, että mulla on kavereita koulussa mutta oon aina yksin”
”Juttelen ChatGPT:n kanssa kun ahdistaa”
Esimerkiksi tällaisia asioita olen nähnyt nuorten sanovan, kun olen pitänyt vapaa-ajallani seuraa lähipiirin nuorille pelipalvelimilla. Aivan vieraankin, nimettömän aikuisen läsnäolo netissä saattaa saada nuoret kertomaan, että asiat eivät ole hyvin.
Kunpa saisimme kopin kaikista huonosti voivista nuorista!
Älä hätäile – muutos syntyy askel kerrallaan
Muutosten tekeminen elämään aiheuttaa helposti kärsimättömyyttä. Miksen ole jo perillä, moni kysyy. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä, vai miten se sanonta menee?
Oli miten oli, totta se on.
Jokin tässä nykyisessä maailmanmenossa houkuttelee hankkimaan isoja tuloksia nopeasti, ole kyse sitten rahasta, lihaksista, painosta tai mistä vain. Pitäisi puskea, heittäytyä ja voittaa.
Vastustan tätä kaikkea. Tulipahan sanottua.
Sen lisäksi, että tällainen mielenmaisema usein johtaa uupumukseen, se ei kerta kaikkiaan toimi. Tavoite karkaa jatkuvasti käsistä, eivätkä tulokset ole kestäviä.
Omat rajat – Elätkö itseäsi vai muita varten?
Venyitkö yli omien rajojesi jotakuta toista varten? Tapahtuuko niin usein?
Mietin tänään, miten tärkeää on olla itsensä puolella. Ottaa omat tunteet ja omat olot vakavasti.
Usein on tosi helppoa vähätellä omia tarpeita, sinnitellä ja selviytyä. Monesti siihen on oppinut koko elämän ajan: olemaan se, johon voi luottaa ja tukeutua, vaikka sitten omalla kustannuksella.
Mutta onko sinulla paikkaa, jossa saat itse olla tarvitseva ja hukassa?
Mitä tehdä, kun ahdistaa niin ettei saa henkeä
Juttelin asiakkaani kanssa hiljattain elämää rajoittavasta ahdistuksesta. Mitä kun oma mieli ei anna rauhoittua, keksii uhkakuvia ja rajoittaa toimintakykyä?
Monelta suunnalta kyseinen asiakas oli saanut ohjeeksi mm. erilaisia hengitysharjoituksia, mutta hän koki niiden vain pahentavan oloa.
Vaikka hengitysharjoituksista tosiaan on tutkitusti usein hyötyä ahdistuneisuuteen, ja pitkän uloshengityksen tiedetään rauhoittavan autonomista hermostoa, kaikissa tilanteissa hengitykseen keskittymisestä ei ole apua.
Palautumiseen tarvitaan muutakin kuin löhöilyä
Kun on rankkaa, palautuminen on tärkeää, vai mitä?
Heittäytyä sohvalle ja ottaa iisisti, rentoutua ja niin edelleen.
Silti voi käydä niin, että vaikka kuinka pyrkii rentoutumaaan ja palautumaan, ei uni iltaisin tule ja katastrofit alkavat pyöriä mielessä.
Jos se sohvalla pötköttely nyt alun alkaenkaan onnistui?
Hallitsemattomat tunteet eivät ole vika tai heikkous
Välillä omia hallitsemattomia tunteitaan säikähtää itsekin.
Tunneryöpsähdys iskee varoittamatta, ja yhtäkkiä voi löytää itsensä raivoissaan paiskomasta rikkinäistä paistinlastaa lattialle ja huutamasta perheenjäsenille, koska lasta hajosi kesken ruuanlaiton, ja nyt tomaattikastiketta on joka paikassa eikä kukaan edes auta.
Mikä minussa on vikana, saatat ajatella, jos tunnistat kokeneesi jotain samankaltaista.
Ei mikään!
Kun tuntuu pahalta, päällimmäiset ajatukset eivät aina ole totta
Kun tuntuu pahalta, on hyvä ymmärtää, että kaikki ei aina ole sitä miltä tuntuu. Yhtä tärkeä on tietää, että kaikki tunteet ovat totta.
Ristiriitaistako?
Jos vaikka tuntuu, että ei ole rakastettava tai arvokas, tai että elämä ei koskaan muutu paremmaksi, tai vaikkapa että ei ole hyvä omassa työssään, on ihan totta, että tuntuu siltä.